Eläkeyhtiöt ovat keskeinen sijoittajaryhmä suomalaisilla osakemarkkinoilla.
Olemme usein tottuneet lukemaan eläkeyhtiöiden sijoituksista suomalaisiin pörssiyhtiöihin.
Tämän varjoon on jäänyt, että eläkeyhtiöt ovat varsin aktiivisia sijoittajia myös pörssin ulkopuolisissa yhtiöissä.
Eläkesijoittajien salkuissa osakesijoitusten osuus on noin 40–45 prosenttia kaikista sijoituksista. Tästä kokonaisuudesta sijoitukset listaamattomiin yhtiöihin ovat noin 10 prosenttiyksikköä ja siten kaikista osakesijoituksista lähes neljänneksen.
Osuus on siis korkea. Se on ollut myös selvässä nousussa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osuus koko sijoituksista on kaksinkertaistunut.
Pörssiosakkeisiin verrattuna sijoitukset listaamattomiin yrityksiin on toteutettu hyvin eri tavalla.
Kun etenkin suomalaiset osakesijoitukset ovat tyypillisesti eläkesijoittajien suorassa omistuksessa, sijoitukset pörssin ulkopuolisiin eli listaamattomiin yhtiöihin tehdään yleensä välillisesti rahastojen kautta.
Lisäksi kansainvälinen hajautus on selvästi suurempaa listaamattomissa kuin listatuissa osakesijoituksissa.
Pörssiosakkeissa on etunsa
Käytännön sijoittamisen ja hallinnan kannalta pörssiosakkeissa on monia etuja. Yksi tärkeä etu on hallinnon järjestämisen helppous. Omistajat valitsevat yhtiökokouksessa hallituksen, jonka tehtävänä on ajaa kaikkien osakkeenomistajien etuja.
Hallituksen toimintaa säädellään monin eri tavoin. Käytännössä suurin osa omistajaohjauksesta on voitu ulkoistaa pörssiyhtiön hallituksille.
Listaamattomissa yhtiöissä tilanne on toinen. Sijoittajat ovat paljon lähempänä yritystä. Omistajarakenteet ovat usein hyvin keskittyneitä, ja omistajat ovat useimmiten edustettuina hallituksessa.
Listaamattoman yhtiön omistajalta vaaditaan paljon suurempaa ajankäyttöä ja parempaa liiketoiminnan osaamista kuin pörssiyhtiöissä. Nämä vaatimukset korostuvat erityisesti muutos- ja kriisitilanteissa.
Käytännössä tämä on johtanut siihen, että omistajavallan käyttö on useimmiten ulkoistettu pääomasijoitusrahastoille ja niiden organisaatioille.
Sijoittajat tekevät käytännössä yhden päätöksen, joka on velvollisuus sijoittaa yleensä määräaikaiseen rahastoon.
Tämän jälkeen rahaston organisaatio tekee itsenäisesti sijoituspäätökset. Sijoittajat seuraavat näitä päätöksiä, mutta voivat puuttua niihin vain hyvin rajatuissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa.
Institutionaalisen sijoittajan työkalupakki
Rahastosijoitusten lisäksi institutionaaliset sijoittajat voivat tehdä rinnakkaissijoituksia rahastojen kanssa. Tällöin sijoittaja tekee sijoituksen suoraan listaamattomaan yhtiöön samaan aikaan kuin rahasto tekee sijoituksen.
Näissäkin tapauksissa on sovittu, että yhtiön omistajaohjauksen hoitaa pääomarahasto, ei eläkesijoittaja.
Rinnakkaissijoitusten lisäksi suomalaiset eläkesijoittajat ovat jossakin tapauksessa tulleet suoraan omistajaksi listaamattomiin yhtiöihin aktiivisena sijoittajana. Näissäkin tapauksissa eläkeyhtiöt ovat yleensä pidättäytyneet esimerkiksi hallitustyöstä.
Sijoitukset pääomarahastoihin ovat selvästi enemmän hajautettuja Suomen ulkopuolelle kuin sijoitukset pörssiyhtiöihin.
Tähän on vaikuttanut sekä historia että pääomarahastomarkkinoiden koko. Suomessa on useita laadukkaita pääomarahastoja, mutta kansainvälisessä vertailussa näiden hoitavien rahastojen koko on varsin pieni.
Suomesta puuttuvat suuret useiden miljardien eurojen pääomarahastot, joita löytyy jo Ruotsista. Suomalaiset eläkesijoittajat ovat olleet aktiivisempia sijoittamaan pääomarahastoihin kuin ruotsalaiset eläkesijoittajat, mutta itse pääomarahastomarkkinat ovat selvästi isommat Ruotsissa kuin Suomessa.
Kirjoittaja
Risto Murto, toimitusjohtaja
Varma
