Onko suomalaisten yritysten päätyminen ulkomaiseen omistukseen merkki puutteista omistamisen osaamisessa? Voi olla, ainakaan omistajuutta ei opeteta oikeastaan missään.
Omistajaosaaminen ei ole geneettisesti periytyvää tai sattumanvaraista, vaan omistamista voi oppia. Kyse on omistajuuteen liittyvistä asenteista, tiedoista ja taidoista.
Oppiminen lähtee ymmärtämisestä: Mitä omistaminen on? Mikä sen rooli on yrityksissä ja yhteiskunnassa? Ilman tietoa kuva omistajuudesta jää helposti kovin kapeaksi, tai se voi vinoutua julkisuuden ääritapausten takia.
Miten omistamista voi ymmärtää?
Liiketaloustieteen teorioissa omistajuus on tapana sivuuttaa. Yrittäjyyden teoria kertoo, miten yritys syntyy. Vaille huomiota jää kuitenkin se, että samalla yrittäjästä tulee omistaja.
Strateginen johtaminen puolestaan näkee omistajan lähinnä sidosryhmänä, jolle ammattijohtajan pitää myydä uudet ideat, jotta ne voisi toteuttaa.
Organisaatioteoria ei edes muista, että organisaatio voisi kuulua jollekulle.
Agenttiteoriassa omistaja on passiivinen päämies, joka antaa yrityksen johtamistehtävän agentille.
Verkostoteoriat rakentuvat eri omistuksessa olevien organisaatioiden yhteistoiminnan mallintamisesta mutta eivät juurikaan hyödynnä omistusnäkökulmaa analyysissa.
Tarvitaan siis erityinen omistajuuden teoria. Yhtenäinen kuvaus siitä, mitä omistajuus on. Sen avulla voi ymmärtää, miten omistajuutta voi oppia.
Omistamisella on elinkaari
Omistamisen oppimisessa ei harjoitella yhden yrityksen elinkaarta vaan omistamisen elinkaarta.
Omistamisen elinkaari pitää sisällään monia eri vaiheita, joihin liittyvät tehtävät omistajan tulee osata.
Näitä tehtäviä ovat ainakin omaisuuden hankkiminen, haltuunotto, arvon kasvattaminen, omistajaohjaus ja omaisuudesta luopuminen.
Näiden tehtävien oppiminen edellyttää perehtymistä muun muassa yrityksen perustamiseen, yritysjärjestelyihin, omistajanvaihdoksiin ja hallinnointiin (governanceen).
Toisaalta nämäkään osaamisen alueet eivät auta, jos omistajalla ei ole omistamiselleen tavoitteita.
LUT-yliopiston, EK:n ja Perheyritysten liiton tekemässä selvityksessä kävi ilmi, että 30–40 prosenttia pk-yritysten omistajista ei oikeastaan tiedä, mitä omistamiseltaan haluaa. Heille omistamisen haasteet tulevat kalliina yllätyksinä.
Ilman tavoitteellista omistajuutta kasvuinvestoinnit jäävät todennäköisesti tekemättä.
Kasvun tavoitteet olisivat erityisen tärkeitä: yrityksen kasvattaminen edellyttää omistajalta halua tehdä lisäpanostuksia yritykseen. Ilman tavoitteellista omistajuutta kasvuinvestoinnit jäävät todennäköisesti tekemättä.
Tavoitteena aktiivinen omistajuus
Omistajuuden oppimisen tavoitteena tulee olla aktiivinen omistajuus. Kyse on laaja-alaisesta kyvystä toteuttaa omistajuuden eri tehtäviä.
Aktiivinen omistajuus konkretisoituu erityisesti yritysten omistajaohjauksen kautta.
Pk-yrityksissä hallituksen hyödyntäminen on vielä pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Pk-yrittäjien osaamisvaje ja pelko hyödyttömästä tai toimintaa jäykistävästä hallituksesta on suuri.
Hallituksen rooli olisi kuitenkin ennen kaikkea tuoda pk-yritykseen lisää osaamista.
Paradoksaalisesti lienee niin, että ulkopuoliset asiantuntijat eivät uskalla mennä niihin pk-yrityksiin, jotka eniten tarvitsisivat asiantuntemusta.
Hallituksen jäsenen vastuu on kova, ja siten asiantuntijoiden tarjonta voi olla niukkaa. Pk-yritysten omistajat saattavat siis jäädä omistamisen ongelmineen yksin.
Omistamisen osaamisen tulee perustua tutkittuun tietoon
Suomi on erityisen otollinen maa omistamisen tutkimukselle ja oppimiselle. Suomalaisella yrityksen omistajalla ei ole ongelmia puhua omistamisestaan tai siihen liittyvistä tavoitteistaan.
Tutkimus tarvitsee kuitenkin aikaa, tekijöitä ja rahoitusta.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole yhtään tutkimuksen rahoitusinstrumenttia, joka olisi erityisesti kiinnostunut omistajuuteen liittyvän tiedon lisäämisestä.
Käynnissä olevat omistajuustutkimukset toteutetaan pääasiallisesti muiden tutkimusteemojen ohessa. Se ei valitettavasti riitä.
Aktiivinen omistaja
- Kehittää omistuksiaan pitkäjänteisesti.
- Osaa hyödyntää erilaisia omistajaohjauksen menetelmiä saadakseen omistajatahtonsa kuuluville.
- On sitoutunut yrityksen kehittämiseen, ja on sen kautta valmis kasvattamaan pääomapanostaan yritykseen.
- Hyödyntää tarvittaessa erilaisia omistus- ja yritysjärjestelyjä muuttaakseen omistamiensa yritysten kokoonpanoa tai muuttaakseen omistajajoukon kokoonpanoa.
- Hyödyntää mahdollisuuksiaan yhdistää eri yrityksiä omistus- ja liiketoimintasitein, tuottaa siten synergiaa liiketoimintaan ja kasvattaa yritysten arvoa.
- Osaa hyödyntää alan asiantuntijoita omistusratkaisuissaan.
Kirjoittaja
Timo Pihkala, professori
Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto (LUT)
