Kotimaisessa omistajuudessa on kysymys myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta.
Elämme kevättä 2021, ja rokotteista odotetaan ratkaisua koronakriisiin. Lähikuukaudet ja kuluva vuosi näyttävät, miten suomalainen yrityskenttä ja kotitaloudet selviävät koronan aikakaudesta. EU-tason vertailussa Suomen kansantalous on selvinnyt toistaiseksi hyvin.
Hallitus on toimeenpannut kriisiaikana useita yritystukia ja muita toimenpiteitä, jotta elinkelpoiset yritykset saataisiin sillattua yli korona-ajan. Tilannetta seurataan tiiviisti ja työkalupakkia täydennetään tarvittaessa.
Vuonna 2020 pk-yritysten konkursseja laitettiin vireille lähes viidenneksen vähemmän kuin edellisvuonna, kiitos konkurssilain poikkeussuojan. Toivottavasti pahimmat skenaariot konkurssiaallosta eivät toteudu.
Miten paljon osaamispääomaa katoaa, jos pk-yrityksiä päätyisi kevään kuluessa merkittävissä määrin konkurssiin?
Erityisesti useat pienet palvelualan yritykset ovat suurissa vaikeuksissa.
Onneksi monissa tuoreissa kyselyissä ja ennusteissa vain pieni joukko yrityksistä pitää konkurssin uhkaa erittäin merkittävänä.
Toisaalta korona on myös luonut uutta kasvua ja edistänyt yritysten digitalisaatiota.
Osaava kotimainen omistajuus vahvistaa talouden kriisinsietokykyä
Olen antanut kansanedustaja Juha Sipilälle ja hänen työryhmälleen toimeksiannon laatia ohjelman kotimaisen omistajuuden edistämiseksi.
Nykyinen hallitus on sitoutunut siihen, että hallituskaudella laaditaan kotimaisen omistamisen ohjelma, joka tukee kasvua vahvistamalla, monipuolistamalla ja tasa-arvoistamalla suomalaista omistajuutta.
Vahvempi kotimainen omistajuus on välttämättömyys talouskasvun ja tuottavuuden vahvistamiseksi.
Osaava ja vastuullinen kotimainen omistajuus vahvistaa pitkällä tähtäimellä myös talouden kriisinsietokykyä.
On varsin todennäköistä, että pandemian ajan kokemukset muokkaavat sekä sijoittajien että yritysten käyttäytymistä pitkällä aikavälillä.
Tästä syystä myös kotimaista omistajuutta on hyvä tarkastella koronan jälkeisessä ajassa vahvistuvien ilmiöiden ja megatrendien näkökulmasta.
Nuorten aikuisten kiinnostuksen kasvu erityisesti vastuullisen sijoittamisen saralla lämmittää mieltäni. Alle 29-vuotiaat nuoret ovat esimerkiksi avanneet eniten osakesäästötilejä.
Reilu enemmistö uusista nuorista osakesäästäjistä on kuitenkin miehiä. Myös nuoret naiset tulisi saada enemmän kiinnostumaan osakesäästämisestä ja sijoittamisesta.
Nuoret ovat lähitulevaisuuden suomalaisia omistajia.
Kaikkiaan osakesäästötili on ollut menestys. Arvo-osuusjärjestelmään avattiin runsaan vuoden aikana 167 000 osakesäästötiliä. Vuoden 2020 lopussa 910 000 suomalaista yksityishenkilöä omisti pörssiosakkeita. Määrän toivoisi jo alkuvuodesta ylittävän symbolisen miljoonan suomalaisen osakesijoittajan merkkipaalun.
Vaikka kiinnostus osakesijoittamiseen on kasvussa, esimerkiksi osakesäästötilien arvo (780 milj. euroa) on edelleen reilusti alle prosentin siitä, kuinka paljon kotitalouksilla on varallisuutta erilaisilla talletustileillä.
Suomalaisten yritysten varsin moninainen joukko tarvitsee eri kehitysvaiheisiin uusia innovatiivisia markkinaehtoisia rahoitusratkaisuja ja omistajuuteen omistautuneita osaavia sijoittajia.
Toisaalta kasvava joukko sijoittajia ja tulevia omistajia tarvitsee uusia markkinapaikkoja ja sijoituskohteita. Panostamalla ja uskomalla kotimaiseen omistajuuteen löytyy lisää myös tätä yhtälöä vahvistavia ratkaisuja.
Pääomasijoitusmarkkinat ovat kehittyneet pandemiasta huolimatta
Kasvuyrityskentältä on viime päivinä kuulunut erinomaisia uutisia. Vuosina 2015–2019 Suomi kaksinkertaisti kasvuyhtiöihin tulevan riskirahan määrän. Myös suomalainen pääomasijoituskenttä kehittyy koko ajan.
Positiivista on ennen kaikkea se, että koronan negatiiviset vaikutukset pääomasijoitusmarkkinoilla ovat jääneet, ainakin toistaiseksi, aivan eri tasolle kuin finanssikriisin aikana runsas kymmenen vuotta sitten.
Nostan hattua yksityisten toimijoiden tavoitteelle kasvattaa pääomasijoitusten vuosittaista määrää miljardiin euron lähivuosina. Tätä markkinoilta kumpuavaa kunnianhimoa Suomi tarvitsee.
Mitä enemmän markkinat toimivat yksityisin voimin, sen parempi. Julkisen sektorin tehtäväksi jää markkinapuutteiden tilkitseminen.
Samalla kun pääomasijoitusmarkkinat kehittyvät, Helsingin pörssiin listautuminen jäi viime vuonna huomattavasti jälkeen kansainvälisestä buumista.
Jos vertailukohtana käytetään Ruotsia, olemme erityisesti First North -listautumisissa pahasti jäljessä. Suomessa listautumisten määrä on kymmenes Ruotsiin verrattuna, mistä olen huolissani.
Onko pörssi Suomessa enemmän exit-kanava sijoituksille kuin tavanomainen paikka hankkia rahoitusta? Ruotsissa teknologiapörssit kilpailevat keskenään ja ovat luonteva jatkumo löytää rahoitusta kiihtyvän kasvun aikaisemmassa vaiheessa.
Odotukset alkaneen vuoden listautumisten kasvulle ovat onneksi suuret.
Kaiken kaikkiaan Suomesta löytyy edelleen liian vähän voimakkaasti kasvavia yrityksiä. Tuoreimman pk-barometrin mukaan kahdeksan prosenttia yrityksistä on voimakkaasti kasvuhakuisia. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomesta löytyy valtavan hienoja yksittäisiä esimerkkejä ja yksityisiä aloitteita kasvun edistämiseksi, kuten esimerkiksi Slush, Kasvuryhmä ja Kasvu Open.
Kasvuhaluttomuuden ilmeisin seuraus on, että suomalaisten Mittelstand-yritysten joukko on pysynyt määrältään varsin vaatimattomana.
Vastausta ei oikein tunnu löytyvän siihen kysymykseen, mitkä tekijät ratkaisevat yritysten halukkuuden kasvaa keskisuuriksi vientiyrityksiksi ja kansainvälisiksi pelureiksi.
Osittain kyse on omistajanvaihdosten onnistumisesta, toisaalta yrittäjien kasvuhalukkuudesta, osaamisesta ja kasvua edistävästä toimintaympäristöstä. Nämä kysymykset ovat kotimaisen omistamisen ytimessä.
Kotimainen omistajuus on sekä kansalaisten että yritysten etu
Haluan nähdä kotimaisen omistajuuden edistämisen laajana koko yhteiskuntaa ja kaikkia suomalaisia koskevana asiana. Yksityiset yritykset luovat työpaikkoja ja hyvinvointia.
Aiemmin mainitun osakesäästötilin kaltaisia innovatiivisia siirtoja tarvitaan lisää ja laajalla rintamalla.
Esimerkiksi tuore tuloverolain muutos, joka parantaa listaamattomien yritysten työntekijöiden mahdollisuutta omistaa työnantajansa osakkeita oli varmasti askel oikeaan suuntaan. Vahvempaa kotimaista omistajuutta pohjustetaan myös ylimääräisellä 50 prosentin tutkimus- ja tuotekehitysvähennyksellä. Näitä ennakkoluulottomia uudistuksia tarvitaan reilusti lisää nykyiseltä ja tulevilta hallituksilta.
Keskustelua herättää aika ajoin kotimainen omistajuuden suhde ulkomaiseen omistukseen.
Kun puhun kotimaisen omistamisen vahvistamisesta, en ole ulkomaisia sijoituksia vastaan. Suomi tarvitsee sekä ulkomaista pääomaa että ulkomaisia osaajia. Suomi tarvitsee myös ulkomaalaisia omistamisen ammattilaisia.
Osaavan kotimaisen pääoman merkitys korostuu ennen kaikkea koronapandemian kaltaisissa tilanteissa.
Mitä vahvemmassa kunnossa talous, yritykset ja kotitaloudet ovat, sen paremmin Suomi on valmistautunut kohtaamaan myös tulevaisuuden haasteet.
Kun Suomi palaa hiljalleen uuteen normaaliin ja toipuu koronan aiheuttamista vaikeuksista, näissä talkoissa kotimaisella omistajuudella on iso merkitys. Kotimainen vahvempi omistajuus on osa uutta normaalia ja keino kasvun rakentamiseen. Tähän uskon vahvasti.
Suomi tarvitsee myönteistä asenneilmapiiriä omistajuuteen
Yhteiskunnan intressinä on kannustaa kansalaisia entistä enemmän taloudellisen riippumattomuuteen.
Suomalaisilla on omaisuutta ja kansallisuusvarallisuutta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kotimaista omistajuutta tarvitaan ennen kaikkea siksi, että yhteiskunnan resurssien tulee olla tehokkaassa käytössä ja niiden tulee kohdentua oikein.
Kotimaisen omistajuuden edistämisen keinovalikoima on moninainen. Muun muassa omistajuuden ja talousosaamisen opetukseen tulee löytää uusia ratkaisuja. Paljolti tämä on kiinni siitä, miten suomalaisten, niin kansalaisten kuin päättäjien, asenteet riskinottoon ja vaurastumiseen kehittyvät.
Myönteinen asenneilmapiiri luo maaperää myös välttämättömiin rakenteellisiin uudistuksiin.
Kotimaisen omistajuuden edistämisessä kyse ei ole nollasummapelistä, vaan aidosti siitä, että suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset voittavat – voivat vaurastua ja lisätä omaa hyvinvointiaan.
Mikä parasta, tämä voidaan tehdä pitkälti yksityisin voimin ja ilman, että valtion tarvitsee lisätä velanottoa entisestään.
Kotimaisessa omistajuudessa on viimekädessä kysymys hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta eli kansalaisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.
Kirjoittaja
Mika Lintilä, elinkeinoministeri
Työ- ja elinkeinoministeriö
